Aloitetaan eilisestä. Yritin blogata asiaa jo eilen, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut avautumaan koko päivänä. Ehkä hyvä niin, sillä onpa nyt enemmän kerrottavaa. Ja iltapäivällä lisää!
Päätin eilen mitata itseni, siis pituutteni. Olen aina luullut olevani 164cm, mutta joskus joku on minut mitannut 166 senttiseksikin. Eilinen tulos oli 165,5cm, eli ilmeisesti aikuisikäni pituus onkin lähempänä tuota 166cm. Tällaisella puolentoista sentin kasvullahan ei ole mitään, muuta merkitystä, kuin että se hivenen muuttaa BMI:tä. Juuri sen verran, että alkaa olla aika soitella polille!
Olen ajatellut, etä en hätäile soiton kanssa. Laihdutan vaikka vielä pari kiloa alle rajan, ennenkuin soitan. Mutta paskat, nyt kun hetki on käsillä en malttanut pysyä tänä aamuna pois puhelimesta! Ja kaikki meni kuin elokuvissa. Onniteltiin isosta painonpudotuksesta ja annettiin aika tälle päivälle. Oli tullut peruutus, joten jo alle kolmen tunnin päästä istumme miehen kanssa polilla! Tämän takia minun piti perua hammaslääkäri (voi itku, juurihoito jääkin nyt parin viikon päähän ;D), mutta onneksi on töistä vapaata.
Kerroin kyllä polin naiselle, että BMI on sitten juuri himpun alle 36 ja sanoin, että minut on kahdesti käännytetty liian lihavana kotiin, enkä toivoisi kolmatta kertaa. Annettu BMI-raja on 35-36, minun BMI:ni on 165,5cm pituudessa 35,93 ja 164cm pituudessa 36,59. Nämä tämän aamuisen vaa'alla käynnin perusteella, johon vaatteet ja muu tuovat tietenkin oman lisänsä. Siellä punnittaessa siis ei varmaan päästä aivan yhtä "alhaisiin" lukemiin, mutta josko se ei enää estäisi.
Olen innostunut, mutta jännittää ja pelottaa kamalasti. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä muutama kilo? Se selviää iltapäivällä.
tiistai 8. marraskuuta 2011
lauantai 5. marraskuuta 2011
Vartin odotus.
2,8-3,8kg polin painorajaan. Se on ihan pian, eikä minua nyt pelota. Helpottaa, kun sai asian harteiltaan, sai sanottua sen ääneen. Nyt odotellaan.
Eilen olin 15 minuuttia raskaana. Selkä oli kipeä aamupäivällä ja olo tuskaista muutenkin. Odottelin menkkoja, josko ne nyt tulisivat melkein normaalisti? Panadolilla säryt kaikkosivat mutta menkkojen tuloksena oli vain tuhrua. Illemmalla minua huimasi pariinkin eri otteeseen. Outoa, sillä minua ei lähes milloinkaan huimaa.
Iltayöstä sitten keksin, että ei hittolainen, minunhan on oltava raskaana. Mietiskelin hetken ja vaikka tiedän, että todennäköisyys on nollan luokkaa, niin silti piti testata. Tyylipuhdas nega, tietenkin. Kovin korkealta en pudonnut, mutta siinä vartissakin mieli ehti herätä toivomaan.
Eilen olin 15 minuuttia raskaana. Selkä oli kipeä aamupäivällä ja olo tuskaista muutenkin. Odottelin menkkoja, josko ne nyt tulisivat melkein normaalisti? Panadolilla säryt kaikkosivat mutta menkkojen tuloksena oli vain tuhrua. Illemmalla minua huimasi pariinkin eri otteeseen. Outoa, sillä minua ei lähes milloinkaan huimaa.
Iltayöstä sitten keksin, että ei hittolainen, minunhan on oltava raskaana. Mietiskelin hetken ja vaikka tiedän, että todennäköisyys on nollan luokkaa, niin silti piti testata. Tyylipuhdas nega, tietenkin. Kovin korkealta en pudonnut, mutta siinä vartissakin mieli ehti herätä toivomaan.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Projektijuttua
Heipsis vaan kaikille!
Kyselin aiemmin halukkuutta pidempään yrittäneiden projektiin osallistumiseen, ja halukkaitahan löytyi vaikka kuinka paljon! Osa osallistuu myös pian alkavaan Täpinää talveen-projektiin ja osa osallistuisi vain tähän. Tässä hieman koontia tähän asti tulleista vastauksista kysymyksiini.
-Jotakin josta saisi voimaa jatkaa eteenpäin. Positiivisia asioita. Kannustusta. Tekemistä. Tukea.
Kyselin aiemmin halukkuutta pidempään yrittäneiden projektiin osallistumiseen, ja halukkaitahan löytyi vaikka kuinka paljon! Osa osallistuu myös pian alkavaan Täpinää talveen-projektiin ja osa osallistuisi vain tähän. Tässä hieman koontia tähän asti tulleista vastauksista kysymyksiini.
- Mikäli projekti toteutuu, millainen "raja" projektille asetetaan? Keskustelua on Lunan kommenttiboksissa käyty puolen vuoden rajasta aina vuoden rajaan. Virallisesti lapsettomaksi lääketiede lukee vuoden jälkeen, mutta mitä mieltä sinä olet?
- Kuinka pitkä projektin tulisi olla, onko sillä merkitystä?
- Kannattaisitteko ehdotusta projektiblogin luomiselle vai haluaisitteko päivitysten tapahtuvan vetäjän blogissa niinkuin tähänkin asti? Mikäli kannatatte projektille omaa blogia, haluatteko kirjoitusikeuden kaikille projektiin osallistuville vai vain vetäjälle? Kirjoitusoikeuden ollessa kaikilla kaikki projektilaiset voisivat lisätä blogiin postauksia halutessaan.
- Kuinka usein projektipäivityksiä kaivataan?
- Halloweeniksi haamu-proggiksessa on nyt kokeiltu uutena asiana keskustelunavauksia viikottain. Haluatteko jatkaa samantyylisiä keskustelunavauksia vai jotain aivan muuta? Mitä?
- Mitä muuta haluaisitte projektilta?
Keskustelunavaukset viikottain eivät saaneet hurrausta, sillä Junnan projektissa koluttiin jo monta aihetta. Ainakin keskusteluille tarvittaisiin hitaampi tahti. Kuukausittaista teemaa ehdotettiin, samoin kuin esimerkiksi yhteisen kirjan lukua tai leffan katsomista. Resepteistäkin oli juttua :) Alla vielä joitain kommentteja aiheesta.
-Vertaistukea, jännittämistä yhdessä toisten kanssa, ideoita ja ajatuksia
-En kaipaa kauheastikaan oheistoimintaa, vaikkakin keskusteluavaukset olivat kivoja-Oheistoiminnassa on se hyvä puoli, että se aktivoi kaikkia projektilaisia. Keskustelut olivat mielestäni oikein hyviä, mutta nopean tempon vuoksi en itse ehtinyt kamalasti osallistua keskusteluihin. Ehkä nyt olisi aika jollekin muulle oheistoiminnalle.
Olen nyt hieman päässäni jalostanut ajatusta projektiblogista, joten nyt minulla olisi esitellä teille hieman valmiimpi idea. Tein nopeasti tällaisen testiblogin itselleni. Tulevaisuudessa joko poistan tai piilotan sen, mutta tällä hetkellä se saa luvan esitellä teille kymmenessä minuutissa kyhäämääni projektiblogin raakiletta. Olen siis nyt hetkisen jalostanut ajatusta ja minä jotenkin kovasti haluaisin jotain vähän erilaista.
Pidempään lapsettomana olleilla aikakäsitys on todella erilainen kuin juuri aloittaneilla, niinkuin joku kommenteissa kirjoittelikin. Kuukausi on lyhyt aika, hoitooihin pääsy kestää itse hoidoista puhumattakaan. Haluaisin aktiivisempaa ja yhteisöllisempää toteutusta, kuin tähän asti seurailemani projektit ovat olleet. Netin keskustelupalstat ovat aika hiljaisia, tai sitten en ole löytänyt oikeita palstoja. Aktiiviset ovat asiattomia Suomi24:n tyyliin.
Ehdotukseni on siis tämä: Perustetaan projektiblogi ylläolevan raakileen tyyliin. Kerätään sinne projektilaiset ja kootaan projektilaisten kuulumisia yhteen silloin tällöin, esimerkiksi kerran kuussa. Pidetään blogi julkisena. Kirjoitusoikeus joko vain minulla tai kaikilla, aivan kuten halutaan. Henkilökohtaisesti haluaisin pitää projektin jatkuvana, ilman alkua ja loppua. Näin ollen siihen voisi jossain vaiheessa liittyä mukaan uusia kauemmin yrittäneitä, sillä tavoitehan on että me kaikki jossain vaiheessa putoaisimme kelkasta pois plussan johdosta. Veto- ja päivitysvastuun voisin nyt ottaa, mutta ehkä jossain vaiheessa vetäjää voisi vaihtaakin?
Miltä raakile näyttää, millaisia ajatuksia herää? Jos haluatte, niin voidaan toteuttaa projekti määräaikaisenakin, samaan tyyliin kuin aiemmatkin projektit. Kommentointia kehiin :)
P.S. Sivupalkissa kaksi kyselyä aiheeseen liittyen!
- Viimeisenä muttei vähäisimpänä, projekti tarvitsee alkaessaan jonkinlaisen nimen...
Olen nyt hieman päässäni jalostanut ajatusta projektiblogista, joten nyt minulla olisi esitellä teille hieman valmiimpi idea. Tein nopeasti tällaisen testiblogin itselleni. Tulevaisuudessa joko poistan tai piilotan sen, mutta tällä hetkellä se saa luvan esitellä teille kymmenessä minuutissa kyhäämääni projektiblogin raakiletta. Olen siis nyt hetkisen jalostanut ajatusta ja minä jotenkin kovasti haluaisin jotain vähän erilaista.
Pidempään lapsettomana olleilla aikakäsitys on todella erilainen kuin juuri aloittaneilla, niinkuin joku kommenteissa kirjoittelikin. Kuukausi on lyhyt aika, hoitooihin pääsy kestää itse hoidoista puhumattakaan. Haluaisin aktiivisempaa ja yhteisöllisempää toteutusta, kuin tähän asti seurailemani projektit ovat olleet. Netin keskustelupalstat ovat aika hiljaisia, tai sitten en ole löytänyt oikeita palstoja. Aktiiviset ovat asiattomia Suomi24:n tyyliin.
Ehdotukseni on siis tämä: Perustetaan projektiblogi ylläolevan raakileen tyyliin. Kerätään sinne projektilaiset ja kootaan projektilaisten kuulumisia yhteen silloin tällöin, esimerkiksi kerran kuussa. Pidetään blogi julkisena. Kirjoitusoikeus joko vain minulla tai kaikilla, aivan kuten halutaan. Henkilökohtaisesti haluaisin pitää projektin jatkuvana, ilman alkua ja loppua. Näin ollen siihen voisi jossain vaiheessa liittyä mukaan uusia kauemmin yrittäneitä, sillä tavoitehan on että me kaikki jossain vaiheessa putoaisimme kelkasta pois plussan johdosta. Veto- ja päivitysvastuun voisin nyt ottaa, mutta ehkä jossain vaiheessa vetäjää voisi vaihtaakin?
Miltä raakile näyttää, millaisia ajatuksia herää? Jos haluatte, niin voidaan toteuttaa projekti määräaikaisenakin, samaan tyyliin kuin aiemmatkin projektit. Kommentointia kehiin :)
P.S. Sivupalkissa kaksi kyselyä aiheeseen liittyen!
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Jätä pelko taaksesi tänään?
Tänään mä sain jäsenneltyä ajatuksiksi ja purettua sanoiksi sen, mikä mieltäni on jo toista viikkoa painanut. Olen ollut tavallista kärttyisämpi, sabotoinut painonpudotustani ja ollut jokseenkin alakuloinen. Pistin tämän hormonien, työkiireiden, remonttiärsytyksen ynnä muun piikkiin. Mutta ei.
Mä en halua soittaa lapsettomuuspoliklinikalle.
En halua laihtua, koska silloin minun täytyy soittaa.
Haluan lapsen, mutta polille soitto pelottaa niin perkeleesti.
Melkolailla ristiriitaiset fiilikset tänään. Haluan lapsen, äidiksi. Tietenkin, siksihän tässä ollaan, toivotaan ja surraan. Mutta en edelleenkään taida olla sinut sen kanssa, että tarvitsen siinä jonkun ulkopuolisen lääketieteellistä apua. Painonpudotuksen motivaatioksi riittää raskautuminen. Mutta hormonit, pistokset, ultraäänet, sörkkiminen, laskeminen, toivominen, tikuttelu ja pettyminen eivät motivoi. Olisin jo vaaditussa painossa, jos sillä hetkellä raskautuisin luomusti. Mutta nyt tuleva pelottaa liikaa ja lihavuus tuntuu olevan hyvä tekosyy olla kohtaamatta pelkoani.
Pelottaa tietenkin myös mahdollinen vastaanotto, kun joskus polille menen. Saanko jo kolmannen kerran määräyksen kotiin laihduttamaan?
Mä en halua soittaa lapsettomuuspoliklinikalle.
En halua laihtua, koska silloin minun täytyy soittaa.
Haluan lapsen, mutta polille soitto pelottaa niin perkeleesti.
Melkolailla ristiriitaiset fiilikset tänään. Haluan lapsen, äidiksi. Tietenkin, siksihän tässä ollaan, toivotaan ja surraan. Mutta en edelleenkään taida olla sinut sen kanssa, että tarvitsen siinä jonkun ulkopuolisen lääketieteellistä apua. Painonpudotuksen motivaatioksi riittää raskautuminen. Mutta hormonit, pistokset, ultraäänet, sörkkiminen, laskeminen, toivominen, tikuttelu ja pettyminen eivät motivoi. Olisin jo vaaditussa painossa, jos sillä hetkellä raskautuisin luomusti. Mutta nyt tuleva pelottaa liikaa ja lihavuus tuntuu olevan hyvä tekosyy olla kohtaamatta pelkoani.
Pelottaa tietenkin myös mahdollinen vastaanotto, kun joskus polille menen. Saanko jo kolmannen kerran määräyksen kotiin laihduttamaan?
tiistai 25. lokakuuta 2011
Paljolti projektiasiaa
Halloweeniksi haamu lähenee loppuaan. Seuraavaa projektia, Täpinää talveen, viritellään jo. Uuden projektin tiimoilta on jonkin verran käyty keskustelua siitä, josko pidempään yrittäneet alkaisivat oman projektinsa. Jonkin verran idea tuntuukin saaneen kannatusta ja herättäneen kiinnostusta. Lunan blogiin jo kommentoinkin, että mikäli projektille pidempään yrittäneiden kesken on halukkuutta, voisin olla halukas vetäjä. Yritin kommentoida asiasta myös Junnalle, mutta jostain syystä koneeni ei päästänyt minua kommentoimaan ollenkaan. Postaan siis Junnalle osoittamani kommentin tähän, jos joku vaikka vinkkaisi Junnalle häntä täällä odottavasta viestistä :)
Mutta palatakseni vielä projektijuttuihin, haluaisin tietää teiltä "muutamia" asioita.
Hei!
Minäkin alan kiitellä projektista. Plussaa Halloweeniksi on turha odotella, joten pää pystyyn ja nenä kohti uusia pettymyksiä. Projektin toteutus oli minusta todella mukava ja varsinkin keskustelunavauksista pidin. Kävin lueskelemassa niitä ja minusta niissä käytiin melko hyvää, rakentavaa ja moninaista keskustelua.
Minä kuulun siihen joukkoon, jota moninaisten yrittäjien määrä ahdisti. Ketään syrjimättä, minulta vei innon yy koo kolmosen onnistumiset. Olen katkera ja minua hävettää, mutta en osaa olla onnellinen enkä iloinen näistä. En tosielämässä enkä virtuaalitodellisuudessa.
Lunan blogissa oli näemmä käyty moninaista keskustelua mahdollisesta kahden projektin toteutumisesta. Räsynukke, jonka aiemmin mainitsit mahdolliseksi vetäjäksi, on poistanut nyt bloginsa ja mitä ilmeisimmin ei ole vetämässä tällaista projektia. Harmi sinänsä, mutta ehkä hän seurailee hommaa taustalta. Lunan blogiin jo kommentoinkin, että mikäli kiinnostuneita löytyy, olen halukas vetämään pidempään yrittäneiden projektia. Lunan kommenttiboksissa oli käyty mielestäni hyvää keskustelua aiheesta sen molemmilta kannoilta.
Kilometrikommentin loppuun haluan kiittää sinua, olet ollut ihana ja tsemppaava projektinvetäjä! Kiitos Junna.
Mutta palatakseni vielä projektijuttuihin, haluaisin tietää teiltä "muutamia" asioita.
- Mikäli projekti toteutuu, millainen "raja" projektille asetetaan? Keskustelua on Lunan kommenttiboksissa käyty puolen vuoden rajasta aina vuoden rajaan. Virallisesti lapsettomaksi lääketiede lukee vuoden jälkeen, mutta mitä mieltä sinä olet?
- Kuinka pitkä projektin tulisi olla, onko sillä merkitystä?
- Kannattaisitteko ehdotusta projektiblogin luomiselle vai haluaisitteko päivitysten tapahtuvan vetäjän blogissa niinkuin tähänkin asti? Mikäli kannatatte projektille omaa blogia, haluatteko kirjoitusikeuden kaikille projektiin osallistuville vai vain vetäjälle? Kirjoitusoikeuden ollessa kaikilla kaikki projektilaiset voisivat lisätä blogiin postauksia halutessaan.
- Kuinka usein projektipäivityksiä kaivataan?
- Halloweeniksi haamu-proggiksessa on nyt kokeiltu uutena asiana keskustelunavauksia viikottain. Haluatteko jatkaa samantyylisiä keskustelunavauksia vai jotain aivan muuta? Mitä?
- Mitä muuta haluaisitte projektilta?
- Viimeisenä muttei vähäisimpänä, projekti tarvitsee alkaessaan jonkinlaisen nimen...
Kuulumisia
Ei ole ollut kertakaikkiaan mitään kirjoitettavaa. Ei niin mitään. Metforemin alkukuvotus kesti aikatarkkaan 180 tablettia. Toisen pakkauksen loppupuolella alkoi helpottaa, ja nyt ei tunnu missään. Menkat tulivat, kp61 tai 63, kuka noita muistelee. Myöhään kumminkin.
Olen aivan varma, että saan soittaa polille vielä ennen joulutaukoa. Minun on pakko saada. Olen tavannut harvinaisen paljon lapsia viime aikoina, ja se on tavallaan surullista. Vaikka lapset ovat kuinka ihania, he tekevät minut juuri suloisuudellaan surulliseksi. Muistan taas, mitä menetän. Pian tulee joulu ja taas erehdyn toivomaan sitä parasta joululahjaa.
Meille muutti lauantaina koiranpentu. Siitä nyt sitten kasvatetaan kunnollista koira-aikuista, yritetään antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa. Aivan niinkuin Nappulalle sitten myöhemmin.
Olen aivan varma, että saan soittaa polille vielä ennen joulutaukoa. Minun on pakko saada. Olen tavannut harvinaisen paljon lapsia viime aikoina, ja se on tavallaan surullista. Vaikka lapset ovat kuinka ihania, he tekevät minut juuri suloisuudellaan surulliseksi. Muistan taas, mitä menetän. Pian tulee joulu ja taas erehdyn toivomaan sitä parasta joululahjaa.
Meille muutti lauantaina koiranpentu. Siitä nyt sitten kasvatetaan kunnollista koira-aikuista, yritetään antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa. Aivan niinkuin Nappulalle sitten myöhemmin.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Täällä taas.
Katosinkin näköjään kuukaudeksi. Projektissakin oli kaipailtu päivityksiä. Olen kyllä satunnaisesti lueskellut teidän muiden kuulumisia, mutta pääosin puhelimen kautta. Eipä ole siis tullut kommentoitua.
Kp 51. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tuskin toiveet edes lähes normimittaisesta kierrosta toteutuvat. Lugesteroneilla menkat tulivat niin nätisti kp32-33. Nyt ei ole edes toivetta sinne(kään) suuntaan. Toiveet luomuraskaudesta olen jo haudannut, sillä eihän sitä tällaisilla kierroilla raskaaksi tulla. Ja vielä ilman ovulaatiota.
Lasta ei ole yritetty, sillä eihän minulla ole hedelmällisiä päiviä olemassakaan. Se on kyllä vienyt mukavasti painetta pois makkarin nurkalta; mikään ei tapa haluja pahemmin kuin kalenteriseksi. Olen taas aktiivisesti vältellyt koko lapsettomuusaihetta, sillä se tekee minut juuri nyt niin ylitsepääsemättömän surulliseksi. Eilen teini-ikäiset veljeni kysyivät, koska he saavat siskontytön tai -pojan. Olivat miettineet asiaa. Sain ohitettua asian aika kivuttomasti vastaamalla, että kerron kyllä sitten kun on jotain kerrottavaa.
Metforemia olen syönyt, ja yhä edelleen se oksettaa ja kuvottaa minua. Sivuvaikutusten pitäisi mennä alkuvaiheen jälkeen ohi, mutta montakohan sataa tablettia tämä alkuvaihe käsittää...
Kp 51. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tuskin toiveet edes lähes normimittaisesta kierrosta toteutuvat. Lugesteroneilla menkat tulivat niin nätisti kp32-33. Nyt ei ole edes toivetta sinne(kään) suuntaan. Toiveet luomuraskaudesta olen jo haudannut, sillä eihän sitä tällaisilla kierroilla raskaaksi tulla. Ja vielä ilman ovulaatiota.
Lasta ei ole yritetty, sillä eihän minulla ole hedelmällisiä päiviä olemassakaan. Se on kyllä vienyt mukavasti painetta pois makkarin nurkalta; mikään ei tapa haluja pahemmin kuin kalenteriseksi. Olen taas aktiivisesti vältellyt koko lapsettomuusaihetta, sillä se tekee minut juuri nyt niin ylitsepääsemättömän surulliseksi. Eilen teini-ikäiset veljeni kysyivät, koska he saavat siskontytön tai -pojan. Olivat miettineet asiaa. Sain ohitettua asian aika kivuttomasti vastaamalla, että kerron kyllä sitten kun on jotain kerrottavaa.
Metforemia olen syönyt, ja yhä edelleen se oksettaa ja kuvottaa minua. Sivuvaikutusten pitäisi mennä alkuvaiheen jälkeen ohi, mutta montakohan sataa tablettia tämä alkuvaihe käsittää...
tiistai 23. elokuuta 2011
SSG
Tänään oli aika SSG:hen eli munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tutkimus ei ollut miellyttävä ja katetrin asettaminen sattui hieman, mutta kyllä sen kesti. Putket on auki, joten estettä raskaudelle ei sieltä löydy. Yhtään munarakkulaa ei ollut lähtenyt kasvamaan, vaikka nyt on jo kp11. Tuskin siis kasvaakaan tässä kierrossa, toivottavasti ei turhan pitkäksi veny ilman Lugesteronia.
Labrat olivat ok, LH 15 ja FSH 6. Kuulemma tyypillistä PCOS:ssä. Munasarjoja näytti mulle ultralla ja näkyihän siellä ne helminauhat reunoilla. Oikeassa muniksessa keskusta olikin pelkkää kudoshöttöä, vasemmalla keskellä oli kaksi rakkulaa. Seuraavaksi sitten soittoa, kun paino on tarpeeksi alhaalla. Jos raskaus alkaa spontaanisti ennen, voi soittaa ja pääsee varhaisultraan.
Labrat olivat ok, LH 15 ja FSH 6. Kuulemma tyypillistä PCOS:ssä. Munasarjoja näytti mulle ultralla ja näkyihän siellä ne helminauhat reunoilla. Oikeassa muniksessa keskusta olikin pelkkää kudoshöttöä, vasemmalla keskellä oli kaksi rakkulaa. Seuraavaksi sitten soittoa, kun paino on tarpeeksi alhaalla. Jos raskaus alkaa spontaanisti ennen, voi soittaa ja pääsee varhaisultraan.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kohti uusia pettymyksiä
Polikäynti takana. Kaikki meni juuri niinkuin pelkäsin. Heti päivään jälkeen mainittiin, että on sitten valtakunnallisesti ja heilläkin käytössä oleva painoraja hoitoihin. Vähintään 12kg on saatava pois, jotta voidaan tehdä mitään. Edes aiemmin käytössä olleita clomeja ei uusittu, sillä se on hoitoa. Ja sitähän he eivät kaltaiselleni valaalle voi tehdä.
Jotain sentään saatiin aikaiseksi. Ultrattiin ja sanoivat (kun aikani itkin), että voivat tutkia tällaisia valaitakin jos haluan. Tietenkin haluan! SSG eli munajohtimien aukiolotutkimus on ensi tiistaina. Oltaisi tehty samantien, mutta meneillään vielä oleva kuukautisvuoto estää sen. Ultratessaan lääkäri totesi molempien munasarjojen olevan monirakkulaiset, toisen pahemmin kuin toisen. Sanoi suoraan, että siinä aika selkeä syy katoaviin kuukautisiin ja epäsäännöllisyyteen. Verikokeita otettiin kahdeksan putkilon verran, tuloksia saa tiistain SSG-käynnillä.
En voi käsittää, miten munasarjoissani ei aiemmin ole ollut selkeää pco:ta, vielä toukokuussa gyne sanoi toisessa olevan vain pienen rypälemäisen alueen ja toisen olevan aivan ok. Voiko se muka näin nopeasti muuttua, vai onko gynen silmissä eroa?
Nyt koitan nostaa leuan pystyyn ja painella kohti uusia pettymyksiä. Kun paino on pudotettu, saa soittaa ja varata ajan. Sitten hoidetaan, vissiin kai niillä Clomeilla.
P.S. Ai niin, sainhan minä Metforem-reseptin. Vaikkei diabetestä olekaan. Sillä kuulemma on jotain tekoa pco:n kanssa.
Jotain sentään saatiin aikaiseksi. Ultrattiin ja sanoivat (kun aikani itkin), että voivat tutkia tällaisia valaitakin jos haluan. Tietenkin haluan! SSG eli munajohtimien aukiolotutkimus on ensi tiistaina. Oltaisi tehty samantien, mutta meneillään vielä oleva kuukautisvuoto estää sen. Ultratessaan lääkäri totesi molempien munasarjojen olevan monirakkulaiset, toisen pahemmin kuin toisen. Sanoi suoraan, että siinä aika selkeä syy katoaviin kuukautisiin ja epäsäännöllisyyteen. Verikokeita otettiin kahdeksan putkilon verran, tuloksia saa tiistain SSG-käynnillä.
En voi käsittää, miten munasarjoissani ei aiemmin ole ollut selkeää pco:ta, vielä toukokuussa gyne sanoi toisessa olevan vain pienen rypälemäisen alueen ja toisen olevan aivan ok. Voiko se muka näin nopeasti muuttua, vai onko gynen silmissä eroa?
Nyt koitan nostaa leuan pystyyn ja painella kohti uusia pettymyksiä. Kun paino on pudotettu, saa soittaa ja varata ajan. Sitten hoidetaan, vissiin kai niillä Clomeilla.
P.S. Ai niin, sainhan minä Metforem-reseptin. Vaikkei diabetestä olekaan. Sillä kuulemma on jotain tekoa pco:n kanssa.
Unetonta jännitystä.
Ei enää kokonaista kellon kierrostakaan, kun aikamme naistentautien poliklinikalle on. Olo alkaa olla aika turta. Yleensä liikunta tyhjentää pään, mutta tänään sekään ei hiljentänyt lapsettomuuspeikkoa. Olen kehittänyt sata ja yksi perustelua, miksi poliklinikan tulisi ottaa meidät tutkimuksiin ja hoitoon. Katsotaan muistanko yhtään tarpeen tullen.
maanantai 15. elokuuta 2011
Halloweeniksi haamu, keskustelunavaus
Projektin puitteissa kaksi projektilaista avaa kerran viikossa keskustelun mielen päällä kulloinkin olevasta aiheesta. Ensimmäisen viikon vuoro lankesi minulle projektin ekan plussaajan, yllätysvieraan, kanssa. Minä haluaisin avata keskustelun koskien uskallusta ja uskoa, toivoa ja ehkä vähän rakkauttakin.
Toiveissa teki postauksen, joka olisi voinut olla kuin minun kynästäni. Tuota tekstiä lukiessani tajusin, että minulle matka todella on määränpäätä tärkeämpi. En ehkä haluaisi asian olevan niin, mutta en anna itseni muuttuakaan.
En ole hankkinut Nappulalle mitään näiden pian kolmen vuoden aikana. En ole katsellut Nappulalle mitään, enkä ole aivan varma, mitä Nappula sitten joskus muuttaessaan tarvitsee. Toki keksin kaikenlaista, mutta ei minulla ole selkeää kuvaa siitä, mitä sitten maha pystyssä lähtisin tulevan kummitädin kanssa Nappulalle shoppailemaan.
Hyvin harvoin ajattelen sitä, että tästä kaikesta lopputuloksena voi oikeasti olla Nappulan muutto talouteemme. Minä keskityn siihen, että olenko raskaana. Onko testissä kaksi viivaa vai sanooko se armottoman digitaalisesti "Inte Gravid". Hyvin hieman olen ajatellut mahdollista raskausaikaa. Pohtinut, että missä vaiheessa pitää zumbaaminen lopettaa ja mistä sitä sitten löytää sopivaa vaatetta mahan kanssa käytettäväksi. Mitään sellaista "oikeaa" asiaa en ole pohtinut.
Minun tekisi kyllä mieli vähän katsella, hieman haaveilla. Muiden blogeista luen nettisurffailuista ja haaveiluista ja olen hieman kateellinen. Miten nuo uskaltavat, kun minua pelottaa ja surettaa näin paljon? Haluaisin surffailla nettikaupoissa pieniä vaatteita ja pohtia, millaisissa rattaissa Nappulan olisi hyvä nukkua. Kuitenkin pienikin silmäys lastenvaaterekkiin Vapaa-Valinnassa murtaa palan sydäntäni. Konkreettinen tavara tekee Nappulasta todellisemman ja todellisuus tässä tapauksessa ei ole kovin kummoinen. Nappula puuttuu eikä muuttoa ole suunnitteilla. En vain anna itseni uskoa ja toivoa, että vielä me sellaiselle pienen pienelle vaatteelle käyttäjä saadaan.
Määränpää on unohdettu, tahattomasti ja tarkoituksella, mutta matkalle minä haluaisin.
Toiveissa teki postauksen, joka olisi voinut olla kuin minun kynästäni. Tuota tekstiä lukiessani tajusin, että minulle matka todella on määränpäätä tärkeämpi. En ehkä haluaisi asian olevan niin, mutta en anna itseni muuttuakaan.
En ole hankkinut Nappulalle mitään näiden pian kolmen vuoden aikana. En ole katsellut Nappulalle mitään, enkä ole aivan varma, mitä Nappula sitten joskus muuttaessaan tarvitsee. Toki keksin kaikenlaista, mutta ei minulla ole selkeää kuvaa siitä, mitä sitten maha pystyssä lähtisin tulevan kummitädin kanssa Nappulalle shoppailemaan.
Hyvin harvoin ajattelen sitä, että tästä kaikesta lopputuloksena voi oikeasti olla Nappulan muutto talouteemme. Minä keskityn siihen, että olenko raskaana. Onko testissä kaksi viivaa vai sanooko se armottoman digitaalisesti "Inte Gravid". Hyvin hieman olen ajatellut mahdollista raskausaikaa. Pohtinut, että missä vaiheessa pitää zumbaaminen lopettaa ja mistä sitä sitten löytää sopivaa vaatetta mahan kanssa käytettäväksi. Mitään sellaista "oikeaa" asiaa en ole pohtinut.
Minun tekisi kyllä mieli vähän katsella, hieman haaveilla. Muiden blogeista luen nettisurffailuista ja haaveiluista ja olen hieman kateellinen. Miten nuo uskaltavat, kun minua pelottaa ja surettaa näin paljon? Haluaisin surffailla nettikaupoissa pieniä vaatteita ja pohtia, millaisissa rattaissa Nappulan olisi hyvä nukkua. Kuitenkin pienikin silmäys lastenvaaterekkiin Vapaa-Valinnassa murtaa palan sydäntäni. Konkreettinen tavara tekee Nappulasta todellisemman ja todellisuus tässä tapauksessa ei ole kovin kummoinen. Nappula puuttuu eikä muuttoa ole suunnitteilla. En vain anna itseni uskoa ja toivoa, että vielä me sellaiselle pienen pienelle vaatteelle käyttäjä saadaan.
Määränpää on unohdettu, tahattomasti ja tarkoituksella, mutta matkalle minä haluaisin.
Vielä kaksi yötä poliaikaan on!
Jännittää, järkyttävästi. Kp1 oli eilen jättäen viime kierron pituudeksi 33 päivää. Polille mennessä on kp4, joten ehdin sitten vielä saamaan Clomi-reseptin kouraani. Eniten pelkään, että en muuta saakaan. Entä jos häätävät pois, käskevät tulla ensi kesänä laihempana takaisin? Pelkään näinä päivinä paljon kaikenlaista.
perjantai 12. elokuuta 2011
Pistättääkö?
Meinasi kalsarit kastua, kun luin uusimman Kg-lehden kolumnia. Koska onneton vitsi tosielämästä liittyy laihdutukseen, mutta varsinainen vitsi tulee lapsettomuushoidoista, postaan tämän molempiin blogeihin.
Kolumnissa "Nina Sarell suunnittelee lomakiloille äkkilähtöä retrodieettien voimalla". Kolumni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, niinkuin tuon tyyppiset jutut yleensäkin. Henkilökohtainen hygienia oli uhattuna kolumnin loppupuolella.
P.S. Pregnyl on sitä paitsi halvempaa kuin saippua.
PISSADIEETTI. Oikeastaan kyseessä ei ole pelkkä dieetti. Ystävät, tässä meillä on Kokonaisvaltainen Painonpudotusohjelma. Kevin Trudeau esittelee vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan, jonka alkuperä on 1950-luvulla. Sen oleellinen osa on laihduttava rokote, joka on kehitelty raskaana olevien naisten virtsasta. Ohjelmaan kuuluu 500kcal dieetti, mutta sen tarkoitus on tietenkin vain tehostaa hiivatin kalliin rokotteen vaikutusta. Ja hei, mies: jos rokotuksen jälkeen pissaat raskaustestiliuskaan ja tulos näyttää että olisit pieniin päin, ei kannata vielä soittaa Tieteen Kuvalehteä paikalle. Kyseessä on normaali sivuoire.Jotta vitsi aivan lopullisesti aukenisi, seuraavassa lainaus Pregnylin tuoteselosteesta. Olenkin kummastellut tuota kohtaa tuoteselosteessa, mutta pissadieetti kertoi kaiken.
Pregnyliä ei tule käyttää painon alentamiseen. Koriongonadotropiinilla (hCG) ei ole vaikutusta rasvametaboliaan, rasvan jakautumiseen tai ruokahaluun.Buahhahhah ihmiset.
P.S. Pregnyl on sitä paitsi halvempaa kuin saippua.
Satunnaista
Muumit saivat kaipaamaan vielä olematonta Nappulaa. Ehkä meistäkin otetaan joskus potretti, toivottavasti vähän iloluontoisempi. Kp 32, kuukautisista ei tietoakaan. Poliaika lähestyy.
tiistai 9. elokuuta 2011
Aiheesta ja erittäin vierestä
Alkuun jo lienee syytä varoittaa, että alla oleva teksti on kirjoitettu hormonipäissään ja on aika sekavansorttinen kokoelma viimepäivien ajatuksia.
Aikamoisia hajoiluja on ollut nähtävissä viimeisenä parina päivänä. Itku todella herkässä. Sunnuntaina itkin, kun televisiossa naisen mukaan nimettiin kukkakimppu. Itkin myös kun tietokone hajosi ja sama jaksoi poruttaa vielä eilenkin. Tänään itkin ihan ilman syytä (sillä nuo edelliset syyt olivatkin todella päteviä!). Way to go, voisivat ne menkat jo alkaa... Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menkat alkavat viikonvaihteen tienoilla, 7-10pv Lugesteronin lopettamisesta. Tällä erää Luget loppuivat viime lauantaina.
Käsittämättömästi sain Lugesteronista tällä erää oireita. Clomifen on aiemmin ollut se varsinainen ihanuuspilleri kuumine aaltoineen ja päänsärkyineen. Nyt Lugesteron kyllä tuntuu selvästi pahemmalta; järkyttäviä alavatsakramppeja ja huonoa oloa. Lieneekö saadulla Pregnylillä vaikutusta?
Otan osaa projektiin täällä blogimaailmassa. Projekti on nimeltään Halloweeniksi haamu ja yritys on siis saada osallistujille haamuviiva raskaustestiin ennen Halloweenia. Nokkela sanaleikki, eikö? Olen näitä projekteihin osallistumisia kyllä aikaisemmin nähnyt blogeissa, mutta en ole milloinkaan edes harkinnut osallistuvani. Nytkin osallistuin viimeisenä ilmoittautumispäivänä hetken mielijohteesta. Toivon projektilta vertaistukea ja ymmärrystä, sitä että saa jollekin kertoa kun maailma potkaisee päähän. Silti tänään iski katkeransuloinen suru (ja ylläripylläri uusi itku), kun selasin nopsaan läpi muiden osallistujien blogeja. Äkkivilkaisulla suurin osa, elleivät kaikki, ovat alkaneet yrittää meitä myöhempään. Osa on yrittänyt muutaman kuukauden ja yhdellä yritys vasta alkaa! Olen onnellinen, etten minä heti hypännyt blogimaailmaan tai projekteihin mukaan. Olisi jo aikamones projekti.
Tässä vaiheessa on sanottava, että olen minä oikeasti ihminen. Kenenkään yritys ei ole toista vähäarvoisempi eikä yrityksen aika mittaa kaikkea. Tiedän, että lapsia ei jaeta jonotusnumeron perusteella, eikä kenenkään toisen mahdollinen onni ole minun onnestani pois. Silti olen katkeroitunut eukko, jonka on vaikea olla onnellinen toisten puolesta tässä asiassa. Olen se tyyppi, joka ahdistuu toisten plussista. Erityisesti helpoista plussista. Olen se, joka lakkaa lukemasta blogia on kun plussa tulee.
Tietenkin minä toivon kaikille projektilaisille plussaa, älkää käsittäkö väärin! Maailmankaikkeudelta olisi reilua antaa jokaisen laskea kierron päiviä muutaman kuukauden ja sitten saada palkintonsa, haamun raskaustestiin. Sitten kaikki menisi mahtavasti ja parilla olisi terve vauva. Mutta maailmankaikkeus on aika julma ja sillä on kiero huuomorintaju. Itkin (surprise!) silmät päästäni lukiessani Anskun blogia. On äärimmäisen surullista ajatella, että kaiken tämän tuskan jälkeen homma ei ehkä silti pääty hyvin.
Synkistelyn jälkeen on pakko toivoa. Toivottavasti haamut valtaavat Blogistanian ja ensi vuonna ollaan kaikki kirjoittamassa vauvablogia. Toivottavasti...
EDIT klo 19:55
Mä siis julkaisin tämän tekstin jo aamulla, mutta jostain syystä Blogger on päättänyt, että olen julkaissut tämän myös illalla. Kun julkaisette jotakin samantien ettekä ajoita, niin onkos teillä tuossa "Blogitekstin pvm ja kellonaika" kohdassa valittuna automaattinen?
Aikamoisia hajoiluja on ollut nähtävissä viimeisenä parina päivänä. Itku todella herkässä. Sunnuntaina itkin, kun televisiossa naisen mukaan nimettiin kukkakimppu. Itkin myös kun tietokone hajosi ja sama jaksoi poruttaa vielä eilenkin. Tänään itkin ihan ilman syytä (sillä nuo edelliset syyt olivatkin todella päteviä!). Way to go, voisivat ne menkat jo alkaa... Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menkat alkavat viikonvaihteen tienoilla, 7-10pv Lugesteronin lopettamisesta. Tällä erää Luget loppuivat viime lauantaina.
Käsittämättömästi sain Lugesteronista tällä erää oireita. Clomifen on aiemmin ollut se varsinainen ihanuuspilleri kuumine aaltoineen ja päänsärkyineen. Nyt Lugesteron kyllä tuntuu selvästi pahemmalta; järkyttäviä alavatsakramppeja ja huonoa oloa. Lieneekö saadulla Pregnylillä vaikutusta?
Otan osaa projektiin täällä blogimaailmassa. Projekti on nimeltään Halloweeniksi haamu ja yritys on siis saada osallistujille haamuviiva raskaustestiin ennen Halloweenia. Nokkela sanaleikki, eikö? Olen näitä projekteihin osallistumisia kyllä aikaisemmin nähnyt blogeissa, mutta en ole milloinkaan edes harkinnut osallistuvani. Nytkin osallistuin viimeisenä ilmoittautumispäivänä hetken mielijohteesta. Toivon projektilta vertaistukea ja ymmärrystä, sitä että saa jollekin kertoa kun maailma potkaisee päähän. Silti tänään iski katkeransuloinen suru (ja ylläripylläri uusi itku), kun selasin nopsaan läpi muiden osallistujien blogeja. Äkkivilkaisulla suurin osa, elleivät kaikki, ovat alkaneet yrittää meitä myöhempään. Osa on yrittänyt muutaman kuukauden ja yhdellä yritys vasta alkaa! Olen onnellinen, etten minä heti hypännyt blogimaailmaan tai projekteihin mukaan. Olisi jo aikamones projekti.
Tässä vaiheessa on sanottava, että olen minä oikeasti ihminen. Kenenkään yritys ei ole toista vähäarvoisempi eikä yrityksen aika mittaa kaikkea. Tiedän, että lapsia ei jaeta jonotusnumeron perusteella, eikä kenenkään toisen mahdollinen onni ole minun onnestani pois. Silti olen katkeroitunut eukko, jonka on vaikea olla onnellinen toisten puolesta tässä asiassa. Olen se tyyppi, joka ahdistuu toisten plussista. Erityisesti helpoista plussista. Olen se, joka lakkaa lukemasta blogia on kun plussa tulee.
Tietenkin minä toivon kaikille projektilaisille plussaa, älkää käsittäkö väärin! Maailmankaikkeudelta olisi reilua antaa jokaisen laskea kierron päiviä muutaman kuukauden ja sitten saada palkintonsa, haamun raskaustestiin. Sitten kaikki menisi mahtavasti ja parilla olisi terve vauva. Mutta maailmankaikkeus on aika julma ja sillä on kiero huuomorintaju. Itkin (surprise!) silmät päästäni lukiessani Anskun blogia. On äärimmäisen surullista ajatella, että kaiken tämän tuskan jälkeen homma ei ehkä silti pääty hyvin.
Synkistelyn jälkeen on pakko toivoa. Toivottavasti haamut valtaavat Blogistanian ja ensi vuonna ollaan kaikki kirjoittamassa vauvablogia. Toivottavasti...
EDIT klo 19:55
Mä siis julkaisin tämän tekstin jo aamulla, mutta jostain syystä Blogger on päättänyt, että olen julkaissut tämän myös illalla. Kun julkaisette jotakin samantien ettekä ajoita, niin onkos teillä tuossa "Blogitekstin pvm ja kellonaika" kohdassa valittuna automaattinen?
maanantai 8. elokuuta 2011
Nappulakenkien alku
Tästä lähtee Nappulakenkien ensimmäinen bloggaus. Lapsettomuutta on käsitelty jonkun verran alunperin painonhallintablogiksi tarkoitetussa Weigh me up!-blogissani. Nyt tuntui kuitenkin luontevalta tehdä tälle asialle oma blogi ja pitää nämä kaksi aihepiiriä erillään. Siitä huolimatta, että ne niin kiinteästi kuuluvatkin yhteen.
Minä olen siis Pihla, hauska tavata. Bloggasin ennen toisella nimellä, mutta tämä tuntuu enemmän omalta. Olemme mieheni kanssa antaneet Nappulalle luvan tulla 12/08, mutta vielä en ole saanut pukea nappulakenkiä jalkaan. Kiertoni on aina ollut suloisen epäsäännöllinen, ovulaation tapahtumista tai siihen liittyviä kipuja en ole bongannut koskaan. Söin ehkäisypillereitä kahdeksannelta luokalta lähtien pitäen aina silloin tällöin taukoja, kun kumppania ei ollut. Niihin aikoihin menkat tuppasivat pikkuhiljaa katoamaan, mutta terkkarit vakuuttelivat huolestuneelle minulle, että pieni punainen jälki paperissa riittää menkoiksi. En uskonut tuota silloin enkä usko vieläkään.
2010 kesällä olen syönyt kaksi kiertoa Clomifen+Lugesteron comboa ilman toivottua tulosta. Terolut minulle ei sovi. Aiemmin syöty myös Primolut Noria menkkojen säännöllistämiseen ja varmistamaan niiden tuloa. Tänä keväänä uusi käynti gynellä, josta viimein saimme kaipaamamme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Viime syksynä kävimme yksityisellä, mutta emme saaneet kuin passituksen kotiin. Nyt meillä on aika julkiselle lapsettomuuspoliklinikalle 17.8. Jännittää jo paljon. Viimeisimmät kaksi kiertoa olen syönyt Clomifeneja, Lugesteroneja ja kierron päivänä 14 on pistetty Pregnyl-piikki. Testi on kuitenkin tyylipuhdas nega ja nyt odotellaan menkkojen alkua.
Minä olen siis Pihla, hauska tavata. Bloggasin ennen toisella nimellä, mutta tämä tuntuu enemmän omalta. Olemme mieheni kanssa antaneet Nappulalle luvan tulla 12/08, mutta vielä en ole saanut pukea nappulakenkiä jalkaan. Kiertoni on aina ollut suloisen epäsäännöllinen, ovulaation tapahtumista tai siihen liittyviä kipuja en ole bongannut koskaan. Söin ehkäisypillereitä kahdeksannelta luokalta lähtien pitäen aina silloin tällöin taukoja, kun kumppania ei ollut. Niihin aikoihin menkat tuppasivat pikkuhiljaa katoamaan, mutta terkkarit vakuuttelivat huolestuneelle minulle, että pieni punainen jälki paperissa riittää menkoiksi. En uskonut tuota silloin enkä usko vieläkään.
2010 kesällä olen syönyt kaksi kiertoa Clomifen+Lugesteron comboa ilman toivottua tulosta. Terolut minulle ei sovi. Aiemmin syöty myös Primolut Noria menkkojen säännöllistämiseen ja varmistamaan niiden tuloa. Tänä keväänä uusi käynti gynellä, josta viimein saimme kaipaamamme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Viime syksynä kävimme yksityisellä, mutta emme saaneet kuin passituksen kotiin. Nyt meillä on aika julkiselle lapsettomuuspoliklinikalle 17.8. Jännittää jo paljon. Viimeisimmät kaksi kiertoa olen syönyt Clomifeneja, Lugesteroneja ja kierron päivänä 14 on pistetty Pregnyl-piikki. Testi on kuitenkin tyylipuhdas nega ja nyt odotellaan menkkojen alkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
