Aiheesta ja erittäin vierestä

Alkuun jo lienee syytä varoittaa, että alla oleva teksti on kirjoitettu hormonipäissään ja on aika sekavansorttinen kokoelma viimepäivien ajatuksia.

Aikamoisia hajoiluja on ollut nähtävissä viimeisenä parina päivänä. Itku todella herkässä. Sunnuntaina itkin, kun televisiossa naisen mukaan nimettiin kukkakimppu. Itkin myös kun tietokone hajosi ja sama jaksoi poruttaa vielä eilenkin. Tänään itkin ihan ilman syytä (sillä nuo edelliset syyt olivatkin todella päteviä!). Way to go, voisivat ne menkat jo alkaa... Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menkat alkavat viikonvaihteen tienoilla, 7-10pv Lugesteronin lopettamisesta. Tällä erää Luget loppuivat viime lauantaina.

Käsittämättömästi sain Lugesteronista tällä erää oireita. Clomifen on aiemmin ollut se varsinainen ihanuuspilleri kuumine aaltoineen ja päänsärkyineen. Nyt Lugesteron kyllä tuntuu selvästi pahemmalta; järkyttäviä alavatsakramppeja ja huonoa oloa. Lieneekö saadulla Pregnylillä vaikutusta?

Otan osaa projektiin täällä blogimaailmassa. Projekti on nimeltään Halloweeniksi haamu ja yritys on siis saada osallistujille haamuviiva raskaustestiin ennen Halloweenia. Nokkela sanaleikki, eikö? Olen näitä projekteihin osallistumisia kyllä aikaisemmin nähnyt blogeissa, mutta en ole milloinkaan edes harkinnut osallistuvani. Nytkin osallistuin viimeisenä ilmoittautumispäivänä hetken mielijohteesta. Toivon projektilta vertaistukea ja ymmärrystä, sitä että saa jollekin kertoa kun maailma potkaisee päähän. Silti tänään iski katkeransuloinen suru (ja ylläripylläri uusi itku), kun selasin nopsaan läpi muiden osallistujien blogeja. Äkkivilkaisulla suurin osa, elleivät kaikki, ovat alkaneet yrittää meitä myöhempään. Osa on yrittänyt muutaman kuukauden ja yhdellä yritys vasta alkaa! Olen onnellinen, etten minä heti hypännyt blogimaailmaan tai projekteihin mukaan. Olisi jo aikamones projekti.

Tässä vaiheessa on sanottava, että olen minä oikeasti ihminen. Kenenkään yritys ei ole toista vähäarvoisempi eikä yrityksen aika mittaa kaikkea. Tiedän, että lapsia ei jaeta jonotusnumeron perusteella, eikä kenenkään toisen mahdollinen onni ole minun onnestani pois. Silti olen katkeroitunut eukko, jonka on vaikea olla onnellinen toisten puolesta tässä asiassa. Olen se tyyppi, joka ahdistuu toisten plussista. Erityisesti helpoista plussista. Olen se, joka lakkaa lukemasta blogia on kun plussa tulee.

Tietenkin minä toivon kaikille projektilaisille plussaa, älkää käsittäkö väärin! Maailmankaikkeudelta olisi reilua antaa jokaisen laskea kierron päiviä muutaman kuukauden ja sitten saada palkintonsa, haamun raskaustestiin. Sitten kaikki menisi mahtavasti ja parilla olisi terve vauva. Mutta maailmankaikkeus on aika julma ja  sillä on kiero huuomorintaju. Itkin (surprise!) silmät päästäni lukiessani Anskun blogia. On äärimmäisen surullista ajatella, että kaiken tämän tuskan jälkeen homma ei ehkä silti pääty hyvin.

Synkistelyn jälkeen on pakko toivoa. Toivottavasti haamut valtaavat Blogistanian ja ensi vuonna ollaan kaikki kirjoittamassa vauvablogia. Toivottavasti...

EDIT klo 19:55
Mä siis julkaisin tämän tekstin jo aamulla, mutta jostain syystä Blogger on päättänyt, että olen julkaissut tämän myös illalla. Kun julkaisette jotakin samantien ettekä ajoita, niin onkos teillä tuossa "Blogitekstin pvm ja kellonaika" kohdassa valittuna automaattinen?

Nappulakenkien alku

Tästä lähtee Nappulakenkien ensimmäinen bloggaus. Lapsettomuutta on käsitelty jonkun  verran alunperin painonhallintablogiksi tarkoitetussa Weigh me up!-blogissani. Nyt tuntui kuitenkin luontevalta tehdä tälle asialle oma blogi ja pitää nämä kaksi aihepiiriä erillään. Siitä huolimatta, että ne niin kiinteästi kuuluvatkin yhteen.

Minä olen siis Pihla, hauska tavata. Bloggasin ennen toisella nimellä, mutta tämä tuntuu enemmän omalta. Olemme mieheni kanssa antaneet Nappulalle luvan tulla 12/08, mutta vielä en ole saanut pukea nappulakenkiä jalkaan. Kiertoni on aina ollut suloisen epäsäännöllinen, ovulaation tapahtumista tai siihen liittyviä kipuja en ole bongannut koskaan. Söin ehkäisypillereitä kahdeksannelta luokalta lähtien pitäen aina silloin tällöin taukoja, kun kumppania ei ollut. Niihin aikoihin menkat tuppasivat pikkuhiljaa katoamaan, mutta terkkarit vakuuttelivat huolestuneelle minulle, että pieni punainen jälki paperissa riittää menkoiksi. En uskonut tuota silloin enkä usko vieläkään.

2010 kesällä olen syönyt kaksi kiertoa Clomifen+Lugesteron comboa ilman toivottua tulosta. Terolut minulle ei sovi. Aiemmin syöty myös Primolut Noria menkkojen säännöllistämiseen ja varmistamaan niiden tuloa. Tänä keväänä uusi käynti gynellä, josta viimein saimme kaipaamamme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Viime syksynä kävimme yksityisellä, mutta emme saaneet kuin passituksen kotiin. Nyt meillä on aika julkiselle lapsettomuuspoliklinikalle 17.8. Jännittää jo paljon. Viimeisimmät kaksi kiertoa olen syönyt Clomifeneja, Lugesteroneja ja kierron päivänä 14 on pistetty Pregnyl-piikki. Testi on kuitenkin tyylipuhdas nega ja nyt odotellaan menkkojen alkua.