Ei ole ollut kertakaikkiaan mitään kirjoitettavaa. Ei niin mitään. Metforemin alkukuvotus kesti aikatarkkaan 180 tablettia. Toisen pakkauksen loppupuolella alkoi helpottaa, ja nyt ei tunnu missään. Menkat tulivat, kp61 tai 63, kuka noita muistelee. Myöhään kumminkin.
Olen aivan varma, että saan soittaa polille vielä ennen joulutaukoa. Minun on pakko saada. Olen tavannut harvinaisen paljon lapsia viime aikoina, ja se on tavallaan surullista. Vaikka lapset ovat kuinka ihania, he tekevät minut juuri suloisuudellaan surulliseksi. Muistan taas, mitä menetän. Pian tulee joulu ja taas erehdyn toivomaan sitä parasta joululahjaa.
Meille muutti lauantaina koiranpentu. Siitä nyt sitten kasvatetaan kunnollista koira-aikuista, yritetään antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa. Aivan niinkuin Nappulalle sitten myöhemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti