SSG

Tänään oli aika SSG:hen eli munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tutkimus ei ollut miellyttävä ja katetrin asettaminen sattui hieman, mutta kyllä sen kesti. Putket on auki, joten estettä raskaudelle ei sieltä löydy. Yhtään munarakkulaa ei ollut lähtenyt kasvamaan, vaikka nyt on jo kp11. Tuskin siis kasvaakaan tässä kierrossa, toivottavasti ei turhan pitkäksi veny ilman Lugesteronia.

Labrat olivat ok, LH 15 ja FSH 6. Kuulemma tyypillistä PCOS:ssä. Munasarjoja näytti mulle ultralla ja näkyihän siellä ne helminauhat reunoilla. Oikeassa muniksessa keskusta olikin pelkkää kudoshöttöä, vasemmalla keskellä oli kaksi rakkulaa. Seuraavaksi sitten soittoa, kun paino on tarpeeksi alhaalla. Jos raskaus alkaa spontaanisti ennen, voi soittaa ja pääsee varhaisultraan.

Kohti uusia pettymyksiä

Polikäynti takana. Kaikki meni juuri niinkuin pelkäsin. Heti päivään jälkeen mainittiin, että on sitten valtakunnallisesti ja heilläkin käytössä oleva painoraja hoitoihin. Vähintään 12kg on saatava pois, jotta voidaan tehdä mitään. Edes aiemmin käytössä olleita clomeja ei uusittu, sillä se on hoitoa. Ja sitähän he eivät kaltaiselleni valaalle voi tehdä.

Jotain sentään saatiin aikaiseksi. Ultrattiin ja sanoivat (kun aikani itkin), että voivat tutkia tällaisia valaitakin jos haluan. Tietenkin haluan! SSG eli munajohtimien aukiolotutkimus on ensi tiistaina. Oltaisi tehty samantien, mutta meneillään vielä oleva kuukautisvuoto estää sen. Ultratessaan lääkäri totesi molempien munasarjojen olevan monirakkulaiset, toisen pahemmin kuin toisen. Sanoi suoraan, että siinä aika selkeä syy katoaviin kuukautisiin ja epäsäännöllisyyteen. Verikokeita otettiin kahdeksan putkilon verran, tuloksia saa tiistain SSG-käynnillä.

En voi käsittää, miten munasarjoissani ei aiemmin ole ollut selkeää pco:ta, vielä toukokuussa gyne sanoi toisessa olevan vain  pienen rypälemäisen alueen ja toisen olevan aivan ok. Voiko se muka näin nopeasti muuttua, vai onko gynen silmissä eroa?

Nyt koitan nostaa leuan pystyyn ja painella kohti uusia pettymyksiä. Kun paino on pudotettu, saa soittaa ja varata ajan. Sitten hoidetaan, vissiin kai niillä Clomeilla.

P.S. Ai niin, sainhan minä Metforem-reseptin. Vaikkei diabetestä olekaan. Sillä kuulemma on jotain tekoa pco:n kanssa.

Unetonta jännitystä.

Ei enää kokonaista kellon kierrostakaan, kun aikamme naistentautien poliklinikalle on. Olo alkaa olla aika turta. Yleensä liikunta tyhjentää pään, mutta tänään sekään ei hiljentänyt lapsettomuuspeikkoa. Olen kehittänyt sata ja yksi perustelua, miksi poliklinikan tulisi ottaa meidät tutkimuksiin ja hoitoon. Katsotaan muistanko yhtään tarpeen tullen.

Halloweeniksi haamu, keskustelunavaus

Projektin puitteissa kaksi projektilaista avaa kerran viikossa keskustelun mielen päällä kulloinkin olevasta aiheesta. Ensimmäisen viikon vuoro lankesi minulle projektin ekan plussaajan, yllätysvieraan, kanssa. Minä haluaisin avata keskustelun koskien uskallusta ja uskoa, toivoa ja ehkä vähän rakkauttakin.

Toiveissa teki postauksen, joka olisi voinut olla kuin minun kynästäni. Tuota tekstiä lukiessani tajusin, että minulle matka todella on määränpäätä tärkeämpi. En ehkä haluaisi asian olevan niin, mutta en anna itseni muuttuakaan.

En ole hankkinut Nappulalle mitään näiden pian kolmen vuoden aikana. En ole katsellut Nappulalle mitään, enkä ole aivan varma, mitä Nappula sitten joskus muuttaessaan tarvitsee. Toki keksin kaikenlaista, mutta ei minulla ole selkeää kuvaa siitä, mitä sitten maha pystyssä lähtisin tulevan kummitädin kanssa Nappulalle shoppailemaan.

Hyvin harvoin ajattelen sitä, että tästä kaikesta lopputuloksena voi oikeasti olla Nappulan muutto talouteemme. Minä keskityn siihen, että olenko raskaana. Onko testissä kaksi viivaa vai sanooko se armottoman digitaalisesti "Inte Gravid". Hyvin hieman olen ajatellut mahdollista raskausaikaa. Pohtinut, että missä vaiheessa pitää zumbaaminen lopettaa ja mistä sitä sitten löytää sopivaa vaatetta mahan kanssa käytettäväksi. Mitään sellaista "oikeaa" asiaa en ole pohtinut.

Minun tekisi kyllä mieli vähän katsella, hieman haaveilla. Muiden blogeista luen nettisurffailuista ja haaveiluista ja olen hieman kateellinen. Miten nuo uskaltavat, kun minua pelottaa ja surettaa näin paljon? Haluaisin surffailla nettikaupoissa pieniä vaatteita ja pohtia, millaisissa rattaissa Nappulan olisi hyvä nukkua. Kuitenkin pienikin silmäys lastenvaaterekkiin Vapaa-Valinnassa murtaa palan sydäntäni. Konkreettinen tavara tekee Nappulasta todellisemman ja todellisuus tässä tapauksessa ei ole kovin kummoinen. Nappula puuttuu eikä muuttoa ole suunnitteilla. En vain anna itseni uskoa ja toivoa, että vielä me sellaiselle pienen pienelle vaatteelle käyttäjä saadaan.

Määränpää on unohdettu, tahattomasti ja tarkoituksella, mutta matkalle minä haluaisin.

Vielä kaksi yötä poliaikaan on!

Jännittää, järkyttävästi. Kp1 oli eilen jättäen viime kierron pituudeksi 33 päivää. Polille mennessä on kp4, joten ehdin sitten vielä saamaan Clomi-reseptin kouraani. Eniten pelkään, että en muuta saakaan. Entä jos häätävät pois, käskevät tulla ensi kesänä laihempana takaisin? Pelkään näinä päivinä paljon kaikenlaista.

Pistättääkö?

Meinasi kalsarit kastua, kun luin uusimman Kg-lehden kolumnia. Koska onneton vitsi tosielämästä liittyy laihdutukseen, mutta varsinainen vitsi tulee lapsettomuushoidoista, postaan tämän molempiin blogeihin.

Kolumnissa "Nina Sarell suunnittelee lomakiloille äkkilähtöä retrodieettien voimalla". Kolumni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, niinkuin tuon tyyppiset jutut yleensäkin. Henkilökohtainen hygienia oli uhattuna kolumnin loppupuolella.

PISSADIEETTI. Oikeastaan kyseessä ei ole pelkkä dieetti. Ystävät, tässä meillä on Kokonaisvaltainen Painonpudotusohjelma. Kevin Trudeau esittelee vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan, jonka alkuperä on 1950-luvulla. Sen oleellinen osa on laihduttava rokote, joka on kehitelty raskaana olevien naisten virtsasta. Ohjelmaan kuuluu 500kcal dieetti, mutta sen tarkoitus on tietenkin vain tehostaa hiivatin kalliin rokotteen vaikutusta. Ja hei, mies: jos rokotuksen jälkeen pissaat raskaustestiliuskaan ja tulos näyttää että olisit pieniin päin, ei kannata vielä soittaa Tieteen Kuvalehteä paikalle. Kyseessä on normaali sivuoire.

Jotta vitsi aivan lopullisesti aukenisi, seuraavassa lainaus Pregnylin tuoteselosteesta. Olenkin kummastellut tuota kohtaa tuoteselosteessa, mutta pissadieetti kertoi kaiken.

Pregnyliä ei tule käyttää painon alentamiseen. Koriongonadotropiinilla (hCG) ei ole vaikutusta rasvametaboliaan, rasvan jakautumiseen tai ruokahaluun.

Buahhahhah ihmiset.

P.S. Pregnyl on sitä paitsi halvempaa kuin saippua.

Satunnaista

Muumit saivat kaipaamaan vielä olematonta Nappulaa. Ehkä meistäkin otetaan joskus potretti, toivottavasti vähän iloluontoisempi. Kp 32, kuukautisista ei tietoakaan. Poliaika lähestyy.

Aiheesta ja erittäin vierestä

Alkuun jo lienee syytä varoittaa, että alla oleva teksti on kirjoitettu hormonipäissään ja on aika sekavansorttinen kokoelma viimepäivien ajatuksia.

Aikamoisia hajoiluja on ollut nähtävissä viimeisenä parina päivänä. Itku todella herkässä. Sunnuntaina itkin, kun televisiossa naisen mukaan nimettiin kukkakimppu. Itkin myös kun tietokone hajosi ja sama jaksoi poruttaa vielä eilenkin. Tänään itkin ihan ilman syytä (sillä nuo edelliset syyt olivatkin todella päteviä!). Way to go, voisivat ne menkat jo alkaa... Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menkat alkavat viikonvaihteen tienoilla, 7-10pv Lugesteronin lopettamisesta. Tällä erää Luget loppuivat viime lauantaina.

Käsittämättömästi sain Lugesteronista tällä erää oireita. Clomifen on aiemmin ollut se varsinainen ihanuuspilleri kuumine aaltoineen ja päänsärkyineen. Nyt Lugesteron kyllä tuntuu selvästi pahemmalta; järkyttäviä alavatsakramppeja ja huonoa oloa. Lieneekö saadulla Pregnylillä vaikutusta?

Otan osaa projektiin täällä blogimaailmassa. Projekti on nimeltään Halloweeniksi haamu ja yritys on siis saada osallistujille haamuviiva raskaustestiin ennen Halloweenia. Nokkela sanaleikki, eikö? Olen näitä projekteihin osallistumisia kyllä aikaisemmin nähnyt blogeissa, mutta en ole milloinkaan edes harkinnut osallistuvani. Nytkin osallistuin viimeisenä ilmoittautumispäivänä hetken mielijohteesta. Toivon projektilta vertaistukea ja ymmärrystä, sitä että saa jollekin kertoa kun maailma potkaisee päähän. Silti tänään iski katkeransuloinen suru (ja ylläripylläri uusi itku), kun selasin nopsaan läpi muiden osallistujien blogeja. Äkkivilkaisulla suurin osa, elleivät kaikki, ovat alkaneet yrittää meitä myöhempään. Osa on yrittänyt muutaman kuukauden ja yhdellä yritys vasta alkaa! Olen onnellinen, etten minä heti hypännyt blogimaailmaan tai projekteihin mukaan. Olisi jo aikamones projekti.

Tässä vaiheessa on sanottava, että olen minä oikeasti ihminen. Kenenkään yritys ei ole toista vähäarvoisempi eikä yrityksen aika mittaa kaikkea. Tiedän, että lapsia ei jaeta jonotusnumeron perusteella, eikä kenenkään toisen mahdollinen onni ole minun onnestani pois. Silti olen katkeroitunut eukko, jonka on vaikea olla onnellinen toisten puolesta tässä asiassa. Olen se tyyppi, joka ahdistuu toisten plussista. Erityisesti helpoista plussista. Olen se, joka lakkaa lukemasta blogia on kun plussa tulee.

Tietenkin minä toivon kaikille projektilaisille plussaa, älkää käsittäkö väärin! Maailmankaikkeudelta olisi reilua antaa jokaisen laskea kierron päiviä muutaman kuukauden ja sitten saada palkintonsa, haamun raskaustestiin. Sitten kaikki menisi mahtavasti ja parilla olisi terve vauva. Mutta maailmankaikkeus on aika julma ja  sillä on kiero huuomorintaju. Itkin (surprise!) silmät päästäni lukiessani Anskun blogia. On äärimmäisen surullista ajatella, että kaiken tämän tuskan jälkeen homma ei ehkä silti pääty hyvin.

Synkistelyn jälkeen on pakko toivoa. Toivottavasti haamut valtaavat Blogistanian ja ensi vuonna ollaan kaikki kirjoittamassa vauvablogia. Toivottavasti...

EDIT klo 19:55
Mä siis julkaisin tämän tekstin jo aamulla, mutta jostain syystä Blogger on päättänyt, että olen julkaissut tämän myös illalla. Kun julkaisette jotakin samantien ettekä ajoita, niin onkos teillä tuossa "Blogitekstin pvm ja kellonaika" kohdassa valittuna automaattinen?

Nappulakenkien alku

Tästä lähtee Nappulakenkien ensimmäinen bloggaus. Lapsettomuutta on käsitelty jonkun  verran alunperin painonhallintablogiksi tarkoitetussa Weigh me up!-blogissani. Nyt tuntui kuitenkin luontevalta tehdä tälle asialle oma blogi ja pitää nämä kaksi aihepiiriä erillään. Siitä huolimatta, että ne niin kiinteästi kuuluvatkin yhteen.

Minä olen siis Pihla, hauska tavata. Bloggasin ennen toisella nimellä, mutta tämä tuntuu enemmän omalta. Olemme mieheni kanssa antaneet Nappulalle luvan tulla 12/08, mutta vielä en ole saanut pukea nappulakenkiä jalkaan. Kiertoni on aina ollut suloisen epäsäännöllinen, ovulaation tapahtumista tai siihen liittyviä kipuja en ole bongannut koskaan. Söin ehkäisypillereitä kahdeksannelta luokalta lähtien pitäen aina silloin tällöin taukoja, kun kumppania ei ollut. Niihin aikoihin menkat tuppasivat pikkuhiljaa katoamaan, mutta terkkarit vakuuttelivat huolestuneelle minulle, että pieni punainen jälki paperissa riittää menkoiksi. En uskonut tuota silloin enkä usko vieläkään.

2010 kesällä olen syönyt kaksi kiertoa Clomifen+Lugesteron comboa ilman toivottua tulosta. Terolut minulle ei sovi. Aiemmin syöty myös Primolut Noria menkkojen säännöllistämiseen ja varmistamaan niiden tuloa. Tänä keväänä uusi käynti gynellä, josta viimein saimme kaipaamamme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Viime syksynä kävimme yksityisellä, mutta emme saaneet kuin passituksen kotiin. Nyt meillä on aika julkiselle lapsettomuuspoliklinikalle 17.8. Jännittää jo paljon. Viimeisimmät kaksi kiertoa olen syönyt Clomifeneja, Lugesteroneja ja kierron päivänä 14 on pistetty Pregnyl-piikki. Testi on kuitenkin tyylipuhdas nega ja nyt odotellaan menkkojen alkua.