Muutama sentti tekee kummia ihmiselle

Aloitetaan eilisestä. Yritin blogata asiaa jo eilen, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut avautumaan koko päivänä. Ehkä hyvä niin, sillä onpa nyt enemmän kerrottavaa. Ja iltapäivällä lisää!

Päätin eilen mitata itseni, siis pituutteni. Olen aina luullut olevani 164cm, mutta joskus joku on minut mitannut 166 senttiseksikin. Eilinen tulos oli 165,5cm, eli ilmeisesti aikuisikäni pituus onkin lähempänä tuota 166cm. Tällaisella puolentoista sentin kasvullahan ei ole mitään, muuta merkitystä, kuin että se hivenen muuttaa BMI:tä. Juuri sen verran, että alkaa olla aika soitella polille!

Olen ajatellut, etä en hätäile soiton kanssa. Laihdutan vaikka vielä pari kiloa alle rajan, ennenkuin soitan. Mutta paskat, nyt kun hetki on käsillä en malttanut pysyä tänä aamuna pois puhelimesta! Ja kaikki meni kuin elokuvissa. Onniteltiin isosta painonpudotuksesta ja annettiin aika tälle päivälle. Oli tullut peruutus, joten jo alle kolmen tunnin päästä istumme miehen kanssa polilla! Tämän takia minun piti perua hammaslääkäri (voi itku, juurihoito jääkin nyt parin viikon päähän ;D), mutta onneksi on töistä vapaata.

Kerroin kyllä polin naiselle, että BMI on sitten juuri himpun alle 36 ja sanoin, että minut on kahdesti käännytetty liian lihavana kotiin, enkä toivoisi  kolmatta kertaa. Annettu BMI-raja on 35-36, minun BMI:ni on 165,5cm  pituudessa 35,93 ja 164cm pituudessa 36,59. Nämä tämän aamuisen vaa'alla käynnin perusteella, johon vaatteet ja muu tuovat tietenkin oman lisänsä. Siellä punnittaessa siis ei varmaan päästä aivan yhtä "alhaisiin" lukemiin, mutta josko se ei enää estäisi.

Olen innostunut, mutta jännittää ja pelottaa kamalasti. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä muutama kilo? Se selviää iltapäivällä.

Vartin odotus.

2,8-3,8kg polin painorajaan. Se on ihan pian, eikä minua nyt pelota. Helpottaa, kun sai asian harteiltaan, sai sanottua sen ääneen. Nyt odotellaan.

Eilen olin 15 minuuttia raskaana. Selkä oli kipeä aamupäivällä ja olo tuskaista muutenkin. Odottelin menkkoja, josko ne nyt tulisivat melkein normaalisti? Panadolilla säryt kaikkosivat mutta menkkojen tuloksena oli vain tuhrua. Illemmalla minua huimasi pariinkin eri otteeseen. Outoa, sillä minua ei lähes milloinkaan huimaa.

Iltayöstä sitten keksin, että ei hittolainen, minunhan on oltava raskaana. Mietiskelin hetken ja vaikka tiedän, että todennäköisyys on nollan luokkaa, niin silti piti testata. Tyylipuhdas nega, tietenkin. Kovin korkealta en pudonnut, mutta siinä vartissakin mieli ehti herätä toivomaan.

Projektijuttua

Heipsis vaan kaikille!

Kyselin aiemmin halukkuutta pidempään yrittäneiden projektiin osallistumiseen, ja halukkaitahan löytyi vaikka kuinka paljon! Osa osallistuu myös pian alkavaan Täpinää talveen-projektiin ja osa osallistuisi vain tähän. Tässä hieman koontia tähän asti tulleista vastauksista kysymyksiini.

• Mikäli projekti toteutuu, millainen "raja" projektille asetetaan? Keskustelua on Lunan kommenttiboksissa käyty puolen vuoden rajasta aina vuoden rajaan. Virallisesti lapsettomaksi lääketiede lukee vuoden jälkeen, mutta mitä mieltä sinä olet?

Vaikuttaisi, että vuoden yrittämistä pidetään sopivana rajana tälle projektille.

• Kuinka pitkä projektin tulisi olla, onko sillä merkitystä?

Ehdotetut ajat ovat 3-4kk ja 3-5kk, loput jättäisivät päätöksen minun tehtäväkseni.

• Kannattaisitteko ehdotusta projektiblogin luomiselle vai haluaisitteko päivitysten tapahtuvan vetäjän blogissa niinkuin tähänkin asti? Mikäli kannatatte projektille omaa blogia, haluatteko kirjoitusikeuden kaikille projektiin osallistuville vai vain vetäjälle? Kirjoitusoikeuden ollessa kaikilla kaikki projektilaiset voisivat lisätä blogiin postauksia halutessaan.

Pääosin projektiblogi tuntuu keräävän kiinnostusta, juttelen siitä lisää postauksen lopussa.

• Kuinka usein projektipäivityksiä kaivataan?

Ehdotuksia on tullut seuraavasti: 2-3vkon välein, 3-4vkon välein sekä projektin tiimoilta 1-2vkon välein, mutta projektilaisten kuulumiset 2-3vkon välein. Moni jättäisi tämänkin minun päätettäväkseni.

• Halloweeniksi haamu-proggiksessa on nyt kokeiltu uutena asiana keskustelunavauksia viikottain. Haluatteko jatkaa samantyylisiä keskustelunavauksia vai jotain aivan muuta? Mitä?
• Mitä muuta haluaisitte projektilta?

Keskustelunavaukset viikottain eivät saaneet hurrausta, sillä Junnan projektissa koluttiin jo monta aihetta. Ainakin keskusteluille tarvittaisiin hitaampi tahti. Kuukausittaista teemaa ehdotettiin, samoin kuin esimerkiksi yhteisen kirjan lukua tai leffan katsomista. Resepteistäkin oli juttua :)  Alla vielä joitain kommentteja aiheesta.

 -Jotakin josta saisi voimaa jatkaa eteenpäin. Positiivisia asioita. Kannustusta. Tekemistä. Tukea.

-Vertaistukea, jännittämistä yhdessä toisten kanssa, ideoita ja ajatuksia

-En kaipaa kauheastikaan oheistoimintaa, vaikkakin keskusteluavaukset olivat kivoja

-Oheistoiminnassa on se hyvä puoli, että se aktivoi kaikkia projektilaisia. Keskustelut olivat mielestäni oikein hyviä, mutta nopean tempon vuoksi en itse ehtinyt kamalasti osallistua keskusteluihin. Ehkä nyt olisi aika jollekin muulle oheistoiminnalle.

• Viimeisenä muttei vähäisimpänä, projekti tarvitsee alkaessaan jonkinlaisen nimen...

Ehdotuksia tuli kolme: Hiljaa hyvä tulee, Toiveikkaana jo toista vuotta sekä Plussalle pakkasessa 2011. Tässäkin yllättävän moni oli valmis luottamaan minun mielikuvitukseeni :D


Olen nyt hieman päässäni jalostanut ajatusta projektiblogista, joten nyt minulla olisi esitellä teille hieman valmiimpi idea. Tein nopeasti tällaisen testiblogin itselleni. Tulevaisuudessa joko poistan tai piilotan sen, mutta tällä hetkellä se saa luvan esitellä teille kymmenessä minuutissa kyhäämääni projektiblogin raakiletta. Olen siis nyt hetkisen jalostanut ajatusta ja minä jotenkin kovasti haluaisin jotain vähän erilaista.


Pidempään lapsettomana olleilla aikakäsitys on todella erilainen kuin juuri aloittaneilla, niinkuin joku kommenteissa kirjoittelikin. Kuukausi on lyhyt aika, hoitooihin pääsy kestää itse hoidoista puhumattakaan. Haluaisin aktiivisempaa ja yhteisöllisempää toteutusta, kuin tähän asti seurailemani projektit ovat olleet. Netin keskustelupalstat ovat aika hiljaisia, tai sitten en ole löytänyt oikeita palstoja. Aktiiviset ovat asiattomia Suomi24:n tyyliin.


Ehdotukseni on siis tämä: Perustetaan projektiblogi ylläolevan raakileen tyyliin. Kerätään sinne projektilaiset ja kootaan projektilaisten kuulumisia yhteen silloin tällöin, esimerkiksi kerran kuussa. Pidetään blogi julkisena. Kirjoitusoikeus joko vain minulla tai kaikilla, aivan kuten halutaan. Henkilökohtaisesti haluaisin pitää projektin jatkuvana, ilman alkua ja loppua.  Näin ollen siihen voisi jossain vaiheessa liittyä mukaan uusia kauemmin yrittäneitä, sillä tavoitehan on että me kaikki jossain vaiheessa putoaisimme kelkasta pois plussan johdosta. Veto- ja päivitysvastuun voisin nyt ottaa, mutta ehkä jossain vaiheessa vetäjää voisi vaihtaakin?


Miltä raakile näyttää, millaisia ajatuksia herää? Jos haluatte, niin voidaan toteuttaa projekti määräaikaisenakin, samaan tyyliin kuin aiemmatkin projektit. Kommentointia kehiin :)


P.S. Sivupalkissa kaksi kyselyä aiheeseen liittyen!

Jätä pelko taaksesi tänään?

Tänään mä sain jäsenneltyä ajatuksiksi ja purettua sanoiksi sen, mikä mieltäni on jo toista viikkoa painanut. Olen ollut tavallista kärttyisämpi, sabotoinut painonpudotustani ja ollut jokseenkin alakuloinen. Pistin tämän hormonien, työkiireiden, remonttiärsytyksen ynnä muun piikkiin. Mutta ei.

Mä en halua soittaa lapsettomuuspoliklinikalle.

En halua laihtua, koska silloin minun täytyy soittaa.

Haluan lapsen, mutta polille soitto pelottaa niin perkeleesti.

Melkolailla ristiriitaiset fiilikset tänään. Haluan lapsen, äidiksi. Tietenkin, siksihän tässä ollaan, toivotaan ja surraan. Mutta en edelleenkään taida olla sinut sen kanssa, että tarvitsen siinä jonkun ulkopuolisen lääketieteellistä apua. Painonpudotuksen motivaatioksi riittää raskautuminen. Mutta hormonit, pistokset, ultraäänet, sörkkiminen, laskeminen, toivominen, tikuttelu ja pettyminen eivät motivoi. Olisin jo vaaditussa painossa, jos sillä hetkellä raskautuisin luomusti. Mutta nyt tuleva pelottaa liikaa ja lihavuus tuntuu olevan hyvä tekosyy olla kohtaamatta pelkoani.

Pelottaa tietenkin myös mahdollinen vastaanotto, kun joskus polille menen. Saanko jo kolmannen kerran määräyksen kotiin laihduttamaan?

Paljolti projektiasiaa

Halloweeniksi haamu lähenee loppuaan. Seuraavaa projektia, Täpinää talveen, viritellään jo. Uuden projektin tiimoilta on jonkin verran käyty keskustelua siitä, josko pidempään yrittäneet alkaisivat oman projektinsa. Jonkin verran idea tuntuukin saaneen kannatusta ja herättäneen kiinnostusta. Lunan blogiin jo kommentoinkin, että mikäli projektille pidempään yrittäneiden kesken on halukkuutta, voisin olla halukas vetäjä. Yritin kommentoida asiasta myös Junnalle, mutta jostain syystä koneeni ei päästänyt minua kommentoimaan ollenkaan. Postaan siis Junnalle osoittamani kommentin tähän, jos joku vaikka vinkkaisi Junnalle häntä täällä odottavasta viestistä :)

Hei!

Minäkin alan kiitellä projektista. Plussaa Halloweeniksi on turha odotella, joten pää pystyyn ja nenä kohti uusia pettymyksiä. Projektin toteutus oli minusta todella mukava ja varsinkin keskustelunavauksista pidin. Kävin lueskelemassa niitä ja minusta niissä käytiin melko hyvää, rakentavaa ja moninaista keskustelua.

Minä kuulun siihen joukkoon, jota moninaisten yrittäjien määrä ahdisti. Ketään syrjimättä, minulta vei innon yy koo kolmosen onnistumiset. Olen katkera ja minua hävettää, mutta en osaa olla onnellinen enkä iloinen näistä. En tosielämässä enkä virtuaalitodellisuudessa.

Lunan blogissa oli näemmä käyty moninaista keskustelua mahdollisesta kahden projektin toteutumisesta. Räsynukke, jonka aiemmin mainitsit mahdolliseksi vetäjäksi, on poistanut nyt bloginsa ja mitä ilmeisimmin ei ole vetämässä tällaista projektia. Harmi sinänsä, mutta ehkä hän seurailee hommaa taustalta. Lunan blogiin jo kommentoinkin, että mikäli kiinnostuneita löytyy, olen halukas vetämään pidempään yrittäneiden projektia. Lunan kommenttiboksissa oli käyty mielestäni hyvää keskustelua aiheesta sen molemmilta kannoilta.

Kilometrikommentin loppuun haluan kiittää sinua, olet ollut ihana ja tsemppaava projektinvetäjä! Kiitos Junna.

Mutta palatakseni vielä projektijuttuihin, haluaisin tietää teiltä "muutamia" asioita.

1. Mikäli projekti toteutuu, millainen "raja" projektille asetetaan? Keskustelua on Lunan kommenttiboksissa käyty puolen vuoden rajasta aina vuoden rajaan. Virallisesti lapsettomaksi lääketiede lukee vuoden jälkeen, mutta mitä mieltä sinä olet?
2. Kuinka pitkä projektin tulisi olla, onko sillä merkitystä?
3. Kannattaisitteko ehdotusta projektiblogin luomiselle vai haluaisitteko päivitysten tapahtuvan vetäjän blogissa niinkuin tähänkin asti? Mikäli kannatatte projektille omaa blogia, haluatteko kirjoitusikeuden kaikille projektiin osallistuville vai vain vetäjälle? Kirjoitusoikeuden ollessa kaikilla kaikki projektilaiset voisivat lisätä blogiin postauksia halutessaan.
4. Kuinka usein projektipäivityksiä kaivataan?
5. Halloweeniksi haamu-proggiksessa on nyt kokeiltu uutena asiana keskustelunavauksia viikottain. Haluatteko jatkaa samantyylisiä keskustelunavauksia vai jotain aivan muuta? Mitä?
6. Mitä muuta haluaisitte projektilta?
7. Viimeisenä muttei vähäisimpänä, projekti tarvitsee alkaessaan jonkinlaisen nimen...

Johan sitä siinä oli. Ei muuta kuin vastailemaan jos kiinnostusta löytyy. Mielelläni kuulen senkin, jos kiinnostusta ei ole.

Kuulumisia

Ei ole ollut kertakaikkiaan mitään kirjoitettavaa. Ei niin mitään. Metforemin alkukuvotus kesti aikatarkkaan 180 tablettia. Toisen pakkauksen loppupuolella alkoi helpottaa, ja nyt ei tunnu missään. Menkat tulivat, kp61 tai 63, kuka noita muistelee. Myöhään kumminkin.

Olen aivan varma, että saan soittaa polille vielä ennen joulutaukoa. Minun on pakko saada. Olen tavannut harvinaisen paljon lapsia viime aikoina, ja se on tavallaan surullista. Vaikka lapset ovat kuinka ihania, he tekevät minut juuri suloisuudellaan surulliseksi. Muistan taas, mitä menetän. Pian tulee joulu ja taas erehdyn toivomaan sitä parasta joululahjaa.

Meille muutti lauantaina koiranpentu. Siitä nyt sitten kasvatetaan kunnollista koira-aikuista, yritetään antaa rakkautta ja kuria sopivassa suhteessa. Aivan niinkuin Nappulalle sitten myöhemmin.

Täällä taas.

Katosinkin näköjään kuukaudeksi. Projektissakin oli kaipailtu päivityksiä. Olen kyllä satunnaisesti lueskellut teidän muiden kuulumisia, mutta pääosin puhelimen kautta. Eipä ole siis tullut kommentoitua.

Kp 51. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tuskin toiveet edes lähes normimittaisesta kierrosta toteutuvat. Lugesteroneilla menkat tulivat niin nätisti kp32-33. Nyt ei ole edes toivetta sinne(kään) suuntaan. Toiveet luomuraskaudesta olen jo haudannut, sillä eihän sitä tällaisilla kierroilla raskaaksi tulla. Ja vielä ilman ovulaatiota.

Lasta ei ole yritetty, sillä eihän minulla ole hedelmällisiä päiviä olemassakaan. Se on kyllä vienyt mukavasti painetta pois makkarin nurkalta; mikään ei tapa haluja pahemmin kuin kalenteriseksi. Olen taas aktiivisesti vältellyt koko lapsettomuusaihetta, sillä se tekee minut juuri nyt niin ylitsepääsemättömän surulliseksi. Eilen teini-ikäiset veljeni kysyivät, koska he saavat siskontytön tai -pojan. Olivat miettineet asiaa. Sain ohitettua asian aika kivuttomasti vastaamalla, että kerron kyllä sitten kun on jotain kerrottavaa.

Metforemia olen syönyt, ja yhä edelleen se oksettaa ja kuvottaa minua. Sivuvaikutusten pitäisi mennä alkuvaiheen jälkeen ohi, mutta montakohan sataa tablettia tämä alkuvaihe käsittää...