Muutama sentti tekee kummia ihmiselle

Aloitetaan eilisestä. Yritin blogata asiaa jo eilen, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut avautumaan koko päivänä. Ehkä hyvä niin, sillä onpa nyt enemmän kerrottavaa. Ja iltapäivällä lisää!

Päätin eilen mitata itseni, siis pituutteni. Olen aina luullut olevani 164cm, mutta joskus joku on minut mitannut 166 senttiseksikin. Eilinen tulos oli 165,5cm, eli ilmeisesti aikuisikäni pituus onkin lähempänä tuota 166cm. Tällaisella puolentoista sentin kasvullahan ei ole mitään, muuta merkitystä, kuin että se hivenen muuttaa BMI:tä. Juuri sen verran, että alkaa olla aika soitella polille!

Olen ajatellut, etä en hätäile soiton kanssa. Laihdutan vaikka vielä pari kiloa alle rajan, ennenkuin soitan. Mutta paskat, nyt kun hetki on käsillä en malttanut pysyä tänä aamuna pois puhelimesta! Ja kaikki meni kuin elokuvissa. Onniteltiin isosta painonpudotuksesta ja annettiin aika tälle päivälle. Oli tullut peruutus, joten jo alle kolmen tunnin päästä istumme miehen kanssa polilla! Tämän takia minun piti perua hammaslääkäri (voi itku, juurihoito jääkin nyt parin viikon päähän ;D), mutta onneksi on töistä vapaata.

Kerroin kyllä polin naiselle, että BMI on sitten juuri himpun alle 36 ja sanoin, että minut on kahdesti käännytetty liian lihavana kotiin, enkä toivoisi  kolmatta kertaa. Annettu BMI-raja on 35-36, minun BMI:ni on 165,5cm  pituudessa 35,93 ja 164cm pituudessa 36,59. Nämä tämän aamuisen vaa'alla käynnin perusteella, johon vaatteet ja muu tuovat tietenkin oman lisänsä. Siellä punnittaessa siis ei varmaan päästä aivan yhtä "alhaisiin" lukemiin, mutta josko se ei enää estäisi.

Olen innostunut, mutta jännittää ja pelottaa kamalasti. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä muutama kilo? Se selviää iltapäivällä.

Vartin odotus.

2,8-3,8kg polin painorajaan. Se on ihan pian, eikä minua nyt pelota. Helpottaa, kun sai asian harteiltaan, sai sanottua sen ääneen. Nyt odotellaan.

Eilen olin 15 minuuttia raskaana. Selkä oli kipeä aamupäivällä ja olo tuskaista muutenkin. Odottelin menkkoja, josko ne nyt tulisivat melkein normaalisti? Panadolilla säryt kaikkosivat mutta menkkojen tuloksena oli vain tuhrua. Illemmalla minua huimasi pariinkin eri otteeseen. Outoa, sillä minua ei lähes milloinkaan huimaa.

Iltayöstä sitten keksin, että ei hittolainen, minunhan on oltava raskaana. Mietiskelin hetken ja vaikka tiedän, että todennäköisyys on nollan luokkaa, niin silti piti testata. Tyylipuhdas nega, tietenkin. Kovin korkealta en pudonnut, mutta siinä vartissakin mieli ehti herätä toivomaan.