tiistai 8. marraskuuta 2011

Muutama sentti tekee kummia ihmiselle

Aloitetaan eilisestä. Yritin blogata asiaa jo eilen, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut avautumaan koko päivänä. Ehkä hyvä niin, sillä onpa nyt enemmän kerrottavaa. Ja iltapäivällä lisää!

Päätin eilen mitata itseni, siis pituutteni. Olen aina luullut olevani 164cm, mutta joskus joku on minut mitannut 166 senttiseksikin. Eilinen tulos oli 165,5cm, eli ilmeisesti aikuisikäni pituus onkin lähempänä tuota 166cm. Tällaisella puolentoista sentin kasvullahan ei ole mitään, muuta merkitystä, kuin että se hivenen muuttaa BMI:tä. Juuri sen verran, että alkaa olla aika soitella polille!

Olen ajatellut, etä en hätäile soiton kanssa. Laihdutan vaikka vielä pari kiloa alle rajan, ennenkuin soitan. Mutta paskat, nyt kun hetki on käsillä en malttanut pysyä tänä aamuna pois puhelimesta! Ja kaikki meni kuin elokuvissa. Onniteltiin isosta painonpudotuksesta ja annettiin aika tälle päivälle. Oli tullut peruutus, joten jo alle kolmen tunnin päästä istumme miehen kanssa polilla! Tämän takia minun piti perua hammaslääkäri (voi itku, juurihoito jääkin nyt parin viikon päähän ;D), mutta onneksi on töistä vapaata.

Kerroin kyllä polin naiselle, että BMI on sitten juuri himpun alle 36 ja sanoin, että minut on kahdesti käännytetty liian lihavana kotiin, enkä toivoisi  kolmatta kertaa. Annettu BMI-raja on 35-36, minun BMI:ni on 165,5cm  pituudessa 35,93 ja 164cm pituudessa 36,59. Nämä tämän aamuisen vaa'alla käynnin perusteella, johon vaatteet ja muu tuovat tietenkin oman lisänsä. Siellä punnittaessa siis ei varmaan päästä aivan yhtä "alhaisiin" lukemiin, mutta josko se ei enää estäisi.

Olen innostunut, mutta jännittää ja pelottaa kamalasti. Olisiko sittenkin pitänyt odottaa vielä muutama kilo? Se selviää iltapäivällä.

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti on kerrottavana hyviä uutisia <3

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! Toivottavasti käynti oli nyt aikaisempia parempi!

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti motivaatiosi riittää, sillä oman terveytesi kannalta tarvitset mittavan painon pudotus operaation. Itse en tuon painoisena uskaltaisi haaveilla lapsesta, vaan hoitaisin itseni ensiksi kuntoon :) Sinä olet tässä se tärkein lenkki! Lähipiirissäni on kaksi merkittävästi lihavaa taaperon äitiä, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa sen elopainonsa kanssa hoitaa lasta, ei jakseta vaunutella, puhumattakaan kantamisesta, ei pystytä konttaamaan/juoksemaan/telmimään lapsen kanssa. Ei yksinkertaisesti jakseta harrastaa liikuntaa lapsen kanssa. Sitten tulee jos jonkinmosta kremppaa, polvet alkaa pettää, selkää kolottaa. Raskausdiabeteksen jälkeen saadaan normi diabetes JNE.

    Kuten bmi-laskurikin toteaa kohdallasi, sinulla on vaikea lihavuus. Olisi korkea aika alkaa huolehtimaan itsestäsi, lääkärit tekevät ihan oikein passittaessasi sinut takaisin kotiin laihtumaan :)

    Kaikkea hyvää sinulle ja pidä motivaatio-lippu korkealla laihdutuksessa! :)

    VastaaPoista